Kirjoitettu

Junnufutista kehittämässä, osa 4: Pelin ja harjoittelun välinen fyysinen vaatimustaso

Junnufutista kehittämässä 4-pelin ja harjoittelun fyysinen vaatimustaso

Pelinopeus on kasvanut futiksessa jatkuvasti. Pelaaja liikkuu nopeammin, havainnointi ja reagointi on parantunut, pallo saa kovempaa kyytiä ja suoritusnopeus kasvaa. Pelaajien fyysiset ominaisuudet kehittyvät koko ajan.

Pelin nopeutuminen asettaa suuria haasteita junnupelaajien harjoittelulle. Pelikäsityksen merkitys korostuu, taitotekijöiden laatuvaatimukset kasvavat ja pelaajan korkean intensiteetin liikkuminen on yhä tärkeämpää. Pelinopeus on usean tekijän summa, kaikkia ominaisuuksia on kehitettävä. Tässä blogissa keskitytään pelin fyysisiin vaatimuksiin, harjoittelun analysointiin ja niiden yhdistämiseen.

Pelin vaatimukset kasvavat

Pelin yleinen intensiteetti on kehittynyt ja todennäköisesti jatkaa kehittymistään. Puolivauhdilla tehdyt suoritukset ovat vähentyneet ja johtavat usein ongelmiin – tulee kiire. Intensiteetti pelissä vaihtelee paljon, eli osa suorituksista on edelleen matalalla teholla tehtyjä. Toisaalta, kun vaaditaan korkean intensiteetin suorituksia, niin sitten mennään tosissaan kovaa.

Pelin intensiteettiä on tutkittu paljon. Kävelyn tai paikallaan olemisen osuus on keskimäärin noin 50% peliajasta ja hölkän tai matalatehoisen juoksun osuus on noin 30%. Vauhdikasta juoksua on reilut 10%, korkean tehon juoksuja muutama prosentti ja spurttaamista 1-2%.

Kun junnupelaajat ovat käyttäneet Xampion-järjestelmää suoritusten mittaamiseen, niin saadut lukemat ovat hyvin lähellä tutkimustuloksia. Esimerkiksi eräässä hyvätasoisessa C15-junioreiden ottelussa esimerkkipelaajan liikuttu kokonaismatka oli 9,2 km, huippunopeus 24km/h, spurtteja 11, korkean intensiteetin juoksuja yhteensä 69 sekuntia, keskitehon liikettä 41% ja matalan tehon liikkumista 57%. Yleisesti otteludata on hyvin lähellä esimerkin prosenttilukuja. Pelaajan tehotuloksia verrataan aina omaan maksimiin, eli tulos on henkilökohtainen, mikä on yksilöllisen valmentamisen lähtökohtia. Intensiteetti vaihtelee pelipaikoittain jonkin verran. Isompi merkitys näyttää silti olevan ottelun tasolla.

Kansainväliset ottelut ovat jotain ihan muuta

Poikien U17-maaottelussa pelanneen pelaajan tulokset kertovat vaatimustason noususta. Liikuttu matka oli 9,6 km. Pelaajan maksiminopeus oli 28 km/h. Korkean intensiteetin alueella pelaaja oli ollut 178 sekuntia. Kävelyn ja paikallaan olemisen osuus väheni selkeästi. Isoin ero tulee spurttien määrässä, joka kasvoi huomattavasti ja oli 33. Pelaaja liikkui 90-100% tehoalueella omasta maksimistaan 43 sekuntia. Kun nämä luvut yhdistetään – 178 sekuntia yli 70% teholla, 33 spurttia ja 43 sekuntia 90-100% teholla – huomaa kuinka merkittävästi korkeampi pelin vaatimustaso on.

Yleistäen voisi todeta, että harjoituksissa ei päästä edes yksittäisen arviointikohdan datassa pelin tasolle. Sellaista harjoitusta, jossa kaikki kolme mittaria olisivat lähellä kyseisen maaottelun tasoa, ei ole tullut vastaan. Otos yllä olevaan maaotteludataan on pieni ja tulos yksilöllinen. Suuntaa se varmasti silti antaa.

Harjoittelun realismia

Kun vertaillaan harjoittelun tehon suhdetta peleihin, data herättää muutamia kysymyksiä. Karkeasti voisi arvioida, että treeneissä liikuttu kokonaismatka on 30-40% pienempi kuin peleissä, huippunopeus on lähellä pelissä saavutettua arvoa, spurttien määrä puolittuu, korkean intensiteetin juoksujen aika puolittuu, keskitehon liikkeen määrä vaihtelee ja matalan tehon osuus kasvaa.

Kun harjoituksen on tarkoitus olla kova, päästään lähemmäs pelin lukuja ja tasoa. Usein tätä ei saavuteta pelaamalla, vaan irrottamalla korkean tehon juoksut pelistä. Kun valmentaja haluaa viedä yksittäisen fyysisen ominaisuuden lähelle pelin vaatimuksia, se on tehtävä tietoisesti ja suunnitelmallisesti. Ominaisuuden kehittäminen pelillisellä harjoitteella vaatii kokemusta ja osaamista.

Kehitämmekö pelaajalle vahvuuksia

On selvää, että jokainen harjoitus ei voi olla samaa tehotasoa kuin peli. Jatkuva ylätason fyysinen harjoittelu ei pitkällä aikavälillä kehitä, vaan alkaa myös kuluttaa ja voi johtaa ongelmiin. Erityisesti nuorten pelaajien kohdalla kehittymisen isona huolena on kapasiteetin kasvattaminen. Työntääkö harjoittelu maksimivauhtia yhä kovemmaksi, jaksaako pelaaja tehdä enemmän korkean tehon spurtteja tai pystyykö hän liikkumaan matalan tehon tasoilla yhä helpommin.

Kun harjoittelua analysoi puhtaasti datan kautta, kapasiteettia kehittävää harjoittelua tehdään yleisesti liian vähän. Karkeasti voisi yleistää, että harjoittelu monesti kehittää yleisesti kaikkia ominaisuuksia, toistaa samoja asioita ja siitä puuttuvat ääripäät. Seurauksena on hyvä diesel vailla turboa – todelliset vahvuudet puuttuvat.

Mikä avuksi?

Ensimmäinen asia on selvittää harjoittelun ja pelaamisen faktat. Data on usein julmaa, se on vaan kestettävä. Datan keräämisen jälkeen alkaa analysointi. Sen voi tehdä valmentaja itsekin, kun pystyy olemaan objektiivinen eikä sorru selittämään. Faktat ovat näytöllä, ei muuta kuin pohtimaan mitä me oikein treenattiin. Harjoituksen analysoinnin yhdistäminen tuloksiin on oleellista – mikä oli harjoituksen tavoite, mitä ominaisuutta haluttiin kehittää, miten sitä harjoiteltiin, saavutettiinko tavoite, miten treenaamme seuraavalla kerralla?

Kun faktat ja treenit on yhdistetty, alkaa kehittymisvaihe. Viesti joukkueelle, yksilöllinen palaute pelaajille ja mahdolliset vinkit omatoimiseen harjoitteluun. Arvio valmentajan omasta valmennusprosessista, ja yksittäisen harjoitteen sekä harjoituksen kokonaisuuden arviointi ja kehittäminen. Näin tuetaan pelaajan kehittymistä, edistytään joukkueena ja parannetaan omaa valmennusosaamista. Analyysin tehtävä on tukea valmennusprosessia ja nostaa harjoittelun laatua – auttaa kehittymään paremmaksi pelaajaksi ja valmentajaksi.

Fiksusti treenaamalla kehittyy

Data on osa valmennusprosessia, ei koko prosessi. Valmennus on lopulta ihmistyötä, jota voidaan helpottaa datan avulla. Mikään data ei kykene kertomaan pelaajan tilanteessa ratkaisuprosessia pelitilanteessa, koska niitä antureita ei ainakaan vielä aivoissa ole.

Se, että pelaaja on erinomaisessa fyysisessä kunnossa, auttaa pelaajaa tekemään oikeita ratkaisuja. Väsyneenä ratkaisut ovat usein huonompia, tekniset suoritukset vaikeutuvat ja henkinenkin puoli antaa periksi. Autetaan pelaajia kehittymään: nopeampi, räjähtävämpi, taitavampi, juoksuvoimaisempi ja kestävämpi. Näissä ei Suomi-futiksen tarvitse antaa periksi, niistä voi tulla pelaajiemme vahvuuksia. Ominaisuuksia pitää vain harjoitella määrätietoisesti ja fiksusti – oikeaa asiaa, oikeaan aikaan ja oikein. Tsemppiä treeneihin!

Jukka Talja, UEFA A -lisensoitu valmentaja

 

PS. Haluatko Xampion-järjestelmän ja Xampion Coachin käyttöön joukkueessasi? Ota meihin yhteyttä yhteydenottolomakkeella tai sähköpostitse ja kysy edullista joukkuepakettia!

 

Junnufutista kehittämässä on blogisarja, jonka tavoitteena on auttaa jalkapallon juniorivalmentajia oppimaan uusia tapoja pelaajien kehittämiseen ja heidän potentiaalinsa maksimoimiseen. Blogin kirjoittajat ovat koulutettuja ja kokeneita jalkapallovalmentajia, jotka haluavat jakaa ymmärrystään ja osaamistaan sekä auttaa muita valmentajia kehittämään osaamistaan.

Lue lisää Xampion-järjestelmästä pelaajille ja valmentajille >